Taloyhtiössäni asuu kahdenlaisia ihmisiä, ne jotka moikkaavat, ja ne jotka eivät.
Itse pyrin aina tervehtimään käytävällä tai parkkipaikalla vastaantulevaa, osa heistä moikkaavat iloisesti takaisin, jotkut taas kävelevät tyystin ohi… on myös heitä jotka tuntuvat loukkaantuvan jos heitä tervehtii kun katsovat vain naama mutrussa.
“Moro”
Tuo yksi tervehtiminen muiden joukossa, miksi siihen ei vastata? Internetin syövereistä löytyy runsaasti aiheeseen liittyviä keskusteluita jossa ihmetellään samaa. Onko se sitten vain talon tapa vai lapsuudesta saatu kasvatus?
Samassa kerroksessa asuvat onneksi tervehtivät aina takaisin, ainakin omien kokemusteni perusteella.
Jop, aina moikkaan takaisin! Ja, usein moikkaan ekana. Se nyt vaan kuuluu ns. hyviin tapoihin, mutta se myös lähentää ihmisiä. Kun taloyhtiön väki moikkaa ja kenties uskaltaa jopa sanasia sillon tällön vaihtaa, koko asumisyhteisö tuntuu mukavammalta.
Ne mutrusuut saa mutrustella itekseen! Meidänkin talossa on asukas, joka pihassa tullessaankin katsoo muualle, ettei tarvii moikata. Nauttikoon sitten omasta seurastaan. Moikataan me, joille toisen huomioonottaminen on merkityksellinen asia 🙂
Heh, totta! 🙂