Quantic Dream tunnetaan parhaiten interaktiivisista ja elokuvamaisista peleistään kuten Beyond: Two Souls, jotka ovat saaneet aina hyvän vastaanoton. Pelitalon tuoreimmassa PlayStation 4:n julkaisussa Detroit: Become Human etsitään vastausta siihen, voiko androidilla olla samoja oikeuksia mitä ihmisillä.

Huom! Tämä löyhä arvosteu sisältää pieniä paljastuksia tarinasta ja sen kulusta.

Detroit: Become Human sijoittuu vuoden 2038 Detroitiin, joka tunnetaan pelissä androidkaupunkina, lähes kaikilla on apunaan oma ihmisen kaltainen androidi. Nämä robotit ovat aiheuttaneet kaupunkiin työttömyyttä, osa ihmisistä suhtautuu niihin ristiriitaisesti, jopa väkivaltaisesti. Jotkut androideista suuntaavat kohti Kanadaa, jossa androidlakeja ei ole, näin he voisivat olla turvassa.

Sinun tarinasi

Pelissä seurataan kolmea poikkeavaa androidia (Markus, Kara ja Connor), tämä tarkoittaa että he ovat itsetietoisia androideja. CyberLifen mukaan (joka kyseisiä olioita valmistaa) poikkeavat androidit ovat viallisia.

Pelin eteneminen ja sen tarina muodostuu siitä, millaisia päätöksiä pelaaja tekee sen aikana ja millaisia ihmissuhteita he muodostavat. Nämä muodostavat tarinan polun, “vuokaavion”.

Jokaisella hahmolla on oma tarinansa, tarinat muodostuva useasta eri osasta, ne vaikuttavat myös muiden päähahmojen tarinan kulkuun.

Pelin aikana pelaaja joutuu tekemään useita vaikeita päätöksiä: onko esimerkiksi oikein surmata toinen androidi vain tiedon takia?

Detroitissa on onnistuttu tuomaan pelaaja pelin keskelle, pelaaja ei vain ohjaa hahmoja, vaan hän luo oman tarinansa. Olisi muodostuneena tarinana minkälainen tahansa, osaa se olla koskettava, puhuttava ja kantaanottava. Tulevaisuudessa Detroitin kaltainen tilanne voi toteutua.

Ympäristö täynnä yksityiskohtia

Detroitin kaupunki osaa olla kaunis, ankea ja arvaamaton. Se on hämmästyttävän täynnä yksityiskohtia, osittain on sääli, ettei niitä kaikkia ehdi pelin aikana tutkimaan. Onneksi pelin lukuja voi pelata uudestaan, mikäli haluaa koluta alueet kauttaaltaan läpi.

Pelissä on onnistuttu tuomaan paljon luontaisia piirteitä ympäristöön, esimerkiksi valon ja varon taitot tai sään vaihtelevuus. Äänimaalima ja musiikki kulkevat käsi kädessä tarinan kanssa, musiikilla on ihmeellisen suuri vaikutus pelin tunnelmaan, siinä on onnistuttu mainiosti.

Grafiikka ja yleispiirre on mielestäni yleisesti PS4:n parhaimmistoa – siihen kun yhdistetään monipuolinen muuntuva tarina on kyseessä täydellinen paketti.

Hahmot

Pelaaja ohjaa kolmen eri päähenkilön (androidin) tarinaa: Kara, Markus ja Connor. Jokaisella hahmollaan oma omat tavoitteensa ja polkunsa. Heidän tekemät päätökset vaikuttavat yhdessä pelin kulkuun: jos haluat että Markus selviää jostain tilanteesta, pitää toisella (nimeltämainitsemattomalla) hahmolla epäonnistua tarinan jossain tehtävässä ja toisinpäin.

Pelaajalla muodostuu tunneside hahmoihin, joten päätöksenteko ei ole aina helppoa, mikäli se vaikuttaa johonkin muista päähenkilöistä.

Jokaisella hahmolla on omanlaisensa luonne johon pelaaja voi samaistua – itselläni aloin usein miettimään pelissä tulevia tapahtumia hahmojen näkökulmasta (tämä voi olla kohtalokasta).

Ennuste tulevasta?

Detroit: Become Human ottaa vahvasti kantaa siihen, voisiko tulevaisuuden android-ihmisroboteilla olla samoja oikeuksia mitä ihmisillä, ovat androidit uusi älyllinen elämänmuoto ja mikä todellisuudessa määrittää ihmisen?

Peli käsittelee omalla tavallaan myös orjuutta ja orjien vapauttamista. Moraaliset kysymykset ovat vahvasti läsnä.

Jos Quantic Dreamin aiemmat julkaisut ovat tuttuja tai viihdyt elokuvamaisessa tarinanatäyteisissä peleissä, voin suositella lämpimästi tätä peliä.

Mikäli joskus kaukana tulevaisuudessa tämänkaltaisia androideja olisi olemassa, tulevat pelissä käsitellyt kysymykset varmasti vastaan.

The post Arvostelussa Detroit: Become Human appeared first on Nyymisti.