Mielipide Pelit & Viihde Yleinen

Tältä näyttää remasteroitu Crash Bandicoot

Tutut Crashit yhdessä paketissa.

Uuden Crash Bandicoot N. Sane Trilogy -pelin kanssa on vierähtänyt jo useampikin viikko. Tämä Vicarious Visionsin kehittämä N. Sane Trilogy tuo kolme vanhaa tuttua ensimmäisellä PlayStationilla nähtyä Crash-klassikkoa remasteroituna PS4-pelikonsolille: Crash Bandicoot, Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back sekä Crash Bandicoot 3: Warped.

Sinisissä housuissa pomppiva pussimäyrä on se vanha tuttu Crash-hahmo, mutta entistä näyttävämpi. Alkujaan vuonna 1996 esitelty Crash Bandicoot saman nimisessä pelissä on muuttunut positiivisesti yli 20. vuodessa.

N. Sane Trilogy vie pelaajan melkoiselle nostalgiamatkalle, jo ennestään alkuperäisiä pelejä pelanneelle lapsuuden muistot palaavat varmasti takaisin – entistä kultaisempana.

Hahmot ja tarinat

Pelissä nähdyt muut hahmot, kuten Crashin sisko Coco tai päävastus tohtori Neo Cortex ovat tietysti graafisesti näyttäviä, ääninäyttelyllään luonnollisen oloisia – ääninäyttelijät ovat onnistuneet uppoutumaan rooleihinsa. Kuten alkuperäisissäkin peleissä, eri vastustajavihollisten taisteluareenat sisältävät jokainen omanlaisensa teeman.

Vaikka pelit eivät nojaa niin vahvasti heppoiseen tarinaan, jota on osin kritisoitu, ei se allekirjoittaneelle ollut mikään ongelma – oikeastaan se on juuri positiivinen asia, kun voi keskittyä vain tasojen läpäisyyn ilman, että pitää pysyä juonessa mukana. Tämä on mukavaa ”aivot narikkaan” -pelaamista.

Peliympäristö

Kukin peli on toteutettu vahaa kunnioittaen. Peliympäristöt ovat tuttuja jo alkuperäisistä peleistä, mutta uusilla näyttävillä grafiikoilla. Ympäristössä on paljon yksityiskohtia, vaikka pelikentät ovatkin lähes aina ”putkijuoksua”.

Oma suosikkini niin vanhassa kuin uudessa on Crash Bandicoot 3.

Äänimaailma on tuttua Crashia, ei niinkään yksityiskohtaista, vaan juuri ne äänet mitä pelaajan odotetaankin kuulevan. Taustamusiikit ovat ylivoimaisesti parhaimpia, vaikka ne eivät ole täysin samanlaisia mitä alkuperäisessä, ovat ne sovitettu hyvin yhteen pelimaailman kanssa.

Pelimekaniikka

Pelimekaniikka on pysynyt lähes samana. Kamera reagoi oman muistikuvani mukaan alkuperäisiä pelejä paremmin. Jos oikein muistan, niin joidenkin Crashien kohdalla kameraa kiusasi ajoittainen ”eksyminen”, mutta tälläistä ongelmaa en ole huomannut uusissa remasteroiduissa versioissa, tosin joskus kamerakulmat tuntuvat hieman kömpelöiltä.

Jokaisessa pelissä Crashilla on uusia liikkeitä edellisiin verrattuna. Crash Bandicoot 3 -pelissä pelaaja saa itselleen uusia lisäliikkeitä aina kun se on läpäissyt kunkin ”pelimaan” päävastustajan. Tuplahyppy ja liitäminen ovat omia suosikkejani.

Peli reagoi hyvin kontrolleihin eikä viiveitä ole ilmennyt. Joissain tasoissa olisi toivonut toisenlaista tapaa ohjata hahmoa, etenkin niissä, joissa Crashin yllä on rakettireppu. Myös ajoneuvoissa (moottoripyörä, vesiskootteri ja sukellusvene) liikkeet tuntuvat tahmeilta.

Yleinen ilme

Kuten jo aiemmin mainitsin, on pelin grafiikka näyttävän näköistä. Vaikka grafiikka onkin sarjakuvamaista (kuten pitääkin), on se toteutettu upeasti. Hahmo, kentät ja ympäristö ovat kauniin näköistä ja niitä on ilo katsoa – pitkään.

Jos esimerkiksi pelikentät laittaisi vierekkäin vanhan ja uuden kanssa, olisi niissä todella paljon yhtäläisyyttä. On hienoa, ettei pelikenttiä olla muutettu, muuta kuin graafisesti.

Pelistä tulee positiivinen fiilis, vaikka jotkut tasot voivatkin ottaa hieman hermoon.

Loppusanat

Jos alkuperäiset Crashit eivät ole tuttuja, tai Crash Bandicoot on yleisesti sinulle tuntematon. Voin silti suositella peliä niin uusille kuin vanhoille pelaajille.

Pelin kanssa vierähtää nopeasti useampikin tunti, osa turhautumiseen, osa onnistumisen iloon.

Nostalgiaa hakevalle tämä on jo pakko-ostos.

Arvosanaksi annan 8/10.



Jätä kommentti